Fiiliksiä !

 Ei oo pariin päivään musta mitään kuulunut. Anteeksi hiljaiselota. On ollut taas todella kiire meininkiä. Mutta nyt löysin näin aamusta aikaa kirjoitella. ainakin pikaisesti jotain. Tässä syön aamupalaa samalla.

 On ollut aivan tajuttoman ihanaa käydä Nalan kanssa kävely- ja juoksulenkeillä, kun aurinkokin alkaa jo lämmittää. Täällä ainakin on vielä kyllä lunta, mutta tiet on "jo" sulat :D Tämmösistä päivistä ei voi muuta kuin nauttia. Kohtahan se kesäkin on täällä.. ♥

Mä ajattelin, että kirjoitan hieman omista fiiliksistä. Tänään olis muistaakseni viikkopunnitus ja mua vähän kyllä pelottaa nousta vaa'alle. No ainahan se on kyllä pelottanut. Tästä tullaankin hyvällä aasin sillalla siihen, että miten kärsivällinen ihminen on. Tän projektin aikana, varsinkin nyt kun pudottaa kiloja, on kyllä huomannut kärsivällisyydestä ihan uusi näkökulmia. Tää ei oo niin helppoa, kuin yleensä blogit (tai oikeastaan mikä muu kirjoitus antaa ymmärtää.. "alan laihduttamaan, laihdutan, -> laihdutettu) antaa ymmärtää. Tää on varmasti jokaiselle omanlainen taistelu, jotku taistelee vain eri asioista. Joillekin tää on taistelua siitä, että oppii valitsemaan sen terveellisemmän ruokavaihtoehdon sipsipussin sijasta, toisille taas, että syöt tarpeeksi ja säännöllisesti ja joillekin sit taas sitä, että saa sitä lihasmassaa kerrytettyä. Oli se taistelu mistä tahansa liittyen omaan kroppaansa, ni on se aina taistelua. Jokaiselle meistä tulee niitä heikkoja hetkiä, niitä äärettömän huonoja hetkiä, jolloin tekisi mieli kävellä lähikauppaa ja ostaa koko hylly tyhjäksi karkeiksi. Tai ottaa sen täysjyväleivän sijasta paahtoleipää. Mutta nuo repsahdukset kuuluu osana tätä kaikkea. Niitä tulee ja niistä on aivan turha lähteä syyttämään itseään liikaa. Tai ajattelemaan, että nyt ei todellakaan ole enää järkeä jatkaa. Aina on järkeä jatkaa, jos itse uskoo siihen. ♥

Motivaatiokuva. Kyllä me muutkin pystytään, ei tää mitää taikuutta oo:)

Itselläni tää dieetti on mennyt ihmeen helpolla.. Tarkoitan, että vaikeinta itselleni tässä on syödä kokoajan. Muuten aika kivuttomasti. Paitsi eilen. Kaverit söi rinkelimunkkeja. Apua! Pidin kyllä pääni, mutta aikalailla sain sielujen taiston käydä omien ajatuksieni kanssa.. Kuinka helppoa olisi vain ollut käydä hakemassa kahvilasta myös itselleen sellainen..  Ehkä mun ihan oikeasti pitää pitää yksi välipäivä vappuna ja syödä herkkuja, niin eipähän tule niitä typeriä repsahduksia.:D Ajattelin noin muutenkin jatkaa tätä ruokavalioo vielä vapun jälkeen, ehkäpä toukokuun loppuun, joten yksi välipäivä olisi kyllä ansaittua. :) Heikkoina hetkinä pyrin ajattelemaan järjellä, miettimään sitä, että mitä mä oon jo nyt saavuttanut, mihin mä pyrin. Kuinka paljon joudun liikkumaan päivässä extraa, jos syön sen yhden hemmetin munkkirinkelin. Kuinka mulle tulee loppujen lopuksi paska fiilis vain siitä yhdestä helvetin munkista. Kuinka mä hetkellisesti inhoan itseäni ja kuinka mun itsetunto laskee suoraan nollaan niinkuin lehmän häntä.

Nyt tämä lähtee kouluun!:)