Oon ahtanut pääni iiiihan täyteen psykologiaa ja ruotsia! Nyt ajattelin pitää hetken vapaata kirjoista, ettei pää poksahda :)
Tänään on perjantai ja ei ole viel mitään tietoa et mitäköhän sitä tänään sit taas tekis. Tekis mieli pitää joku kiva leffailta (ite kun haluaisin käydä vuokraa kasoittain disney-leffoi!), mut en yhtään nyt sit tiedä, et olisko kukaan tulossa kattelee mun kaa. Pidän siis Namellin kanssa kahdestaan, jos ei muuta.
Aku on mietiskellyt josko lähtis joko Tampereelle kaverin tupareihin tai sitten Turkuun nyt tänä vklp. Ei oo kyllä tosin viel ainaskaa osannu päättää mitään ja on muakin yrittäny kovin kosiskella mukaan, joten jää ny nähtäväks et missä päi maailmaa tääkin viikonloppu loppupeleissä vietetää.
Ainiin, käytiin eilen katsomas tosta keskustasta yhtä asuntoa! Aaaaivan ihana oli, ainut vaa, että jotenkin tuntuu, ettei me sitä tulla samaan, ku oli se kuuluisa lemmikkikielto(mikä tuntuu hitto olevan tällä hetkellä joku muoti-ilmiö! jokases asunnos näyttäs olevan toi samainen kielto). Mut kyllähän me sit jätettii kuitenki anomukset.. :)
Ajattelin nyt, että vihdoin voisin tehdä tälläsen pienen esittelyn itestäni. Olen siis 20-vuotias Susanna, täältä Porista. Asustellaan rakkaan poikaystäväni, Akun, kanssa yhdessä täällä aika isohkossa kaksiossa ja meillä on myös(on tainnut käydä jo selväksi myös kuvista?:D) mun mielestä maailman ihanin kissa, Namelli. Mä niin rakastan noita kahta! Vaikka Namelli osaa olla välillä maailman raivostuttavin ja hermoja raastavin olento, on se silti niin hellyyttävä, varsinki öisin ku se kaivautuu meidän väliin nukkumaa.
Blogia pidän itseni vuoksi ja koska välillä tuntuu, että on pakottava tarve saada kirjoittaa ajatuksiaan johonkin.
kattokaapa ku on likanen peili ja kaikkea.. köhköh.
Olen siis valmistunut media-assistentiksi noin vuosi sitten. Ala on mielenkiintoinen, mutta "ei-se-mun-juttu", jos tiiätte mitä tarkotan. Ainut mikä on lähellä sydäntä tolta alalta, on valokuvaus, mitä oon päässyt tekemään työkseni ja on myös siis mun rakas harrastukseni.
Oon noin yleisestiottaen aikas positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen ja elän hetkessä. Elämä on kouluttanut mut todella kovalla kädellä arvostamaan jokaista hetkeä jonka saan elää. En ole vihainen siitä mitä olen ikinäkään joutunut kokemaan elämässäni, mutta olishan sitä välillä voinut haluta jotain vähän parempaakin. Tosin, niin kuin tuossa aluksi sanoin, olen oppinut olemaan onnellinen aivan pienistäkin ilonaiheista!
Ps. en tykkää yhtää tosta maailman huonoimmast banneristani. harmi vaa et oma koneeni on rikki ja sil on aika vaikee vääntää mitää uuttakaa.. voisin kuitenkin yrittää, jos se pystyis sen aikaa pysyy päällä.