Heido.
Mä ajattelin ruveta taas kirjottelemaan tänne. Lähinnä tietenkin omaksi ilokseni, koska nyt vaan tuntuu siltä. Mä oon aina ollut sellanen ihminen, joka purkaa tuntemuksia kirjoittamalla. Aina. Ihan siitä asti kun opin kirjottamaan. Tarinoita, runoja, päiväkirjoja.. Mitä vain! Ajattelin tänään, että olisin alottanut uuden blogin. Kunnes muistin, että minullahan on tää vanha täällä. Ei kai se hei haittaa, jos viimeisimmästä postauksesta on vuosi? Mä toivon että ei. :) Aion tottakai keskittyä tänne päivittelemiseen enempi ja aina yhtä ihanaa olisi tietenkin saada jonkunlaista kommenttia tai/ja palautetta.
Mitä mulle sitten kuuluu? No, se on hyvä kysymys. Musta tuntuu, että hyvää. "Hyvää". Se on aika kattava sana. Tällä hetkellä mulla on elämässä monta stressaavaa asiaa, mutta toisaalta, moni semmoinen asia on myös selvinnytkin. Mä en oo yleensä ollut kovin stressaava ihminen. Nykyään oon. Miksi! Musta se ei oo kivaa. Oon pyrkinyt pääsemään tästä eroon ja tavallaan myös osittain jo onnistunutkin. :) Elämässä on monta ihanaa asiaa, joista mä oon onnellinen. Ja kiitollinen.
Mä oon nyt viimisimmät kolme viikkoa ollut sisätautien hoitotyön harjoittelussa terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Tykkään todella paljon sekä paikasta, että työstä. Tiedän, että mä kuulun tälle alalle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti