Mä oon onnellinen. Mä aloitan joka ikinen päivä ajattelemalla noin. Mun ja mun entisen ero ei ollut helppo. Siitä on aikaa ja mä oon sen jo käsitellyt, mutta koska kuulin nyt ikäviä asioita liittyen siihen, niin ristiriitaset ja surulliset tunteet on välillä vallannut mun mielen. Miksi. Se ei ollut helppo päätös lähteä kävelemään pois, kääntää selkänsä kaikelle mitä oli ja tavallaan myös luovuttaa. Mutta, mä en luovuttanut, tavallaan mä annoin vaan lisää tilaa. Meille molemmille. Hänelle tilaa ymmärtää omaa tilannetta ja itselleni tilaa hengittää. Mä tiedän, että se on nyt menneisyyttä ja mä en oo koskaan ollut sellainen ihminen, että jäisin maahan makaamaan. Mä oon ihminen, joka elää tunteilla, todella paljon ja kovaa. Mä rakastan niitä kaikkia tunteita, joita saan hyvästä olosta enkä tunne olevani vaan sillai "ihan ok"-fiiliksissä. Mutta, koska nyt on selvinnyt kaikenlaista osasta menneisyyttäni, on se saanut mut miettimään ihmisiä. Miksi aina ne ihmiset keneen luotetaan pettää luottamuksen helpoiten?
Sitten jotain muuta. Mulla on nyt kauhee opiskeluvimma, viimisiä kotitenttejä viedään! Jipii! Sitten enää muutama viikko työharjoittelua ja tää tyttö lähtee matkalle Englantia ja englantilaisia häitä. Mun pikkuserkut ovat englantilaisia ja toinen heistä menee nyt viimein naimisiin. Mulla on ollut pienimuotoinen vaatekriisi, mutta oon päättänyt, että pelaan varman päälle ja laitan jotain yksinkertaista ja tyylikästä. Itselläni kun ei ole oikein minkäänlaisia kokemuksia ulkomaalaisista häistä.
.JPG)
Nyt lähden tekemään tenttejäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti