Mä ajattelin, että nyt tsemppaannun tän blogini kanssa. Ihan itseni vuoksi. On kiva kirjoittaa asioita ylös ja purkaa samalla ajatuksia. Tästä se lähtee. Peukut ja varpaat kovasti ristii, että myös muistan tän blogini. Oon kova unohtelee asioita, aina joskus.
Moni asia on muuttunut. En suoraan sanottuna uskaltanut edes katsoa, koska oon viimeeksi kirjottanut. Sitten alkais epätoivo, että eihän tästä tuu mitään. Mutta ei sen niin väliä, yritys hyvä kuitenkin!
Asun Hyvinkäällä. Opiskelen sairaanhoitajaksi. Kaikki on uutta ja vaikeaa, silti jännittävää ja kovin rakastettavaa. Uudet kaverit, uusi kaupunki, uusi koulu, uusi koti.. Niin uutta!
Mulla on ollut paljon aikaa miettiä mun elämää, tai itseasiassa oon yrittänyt löytää aikaa miettiä elämää. Ei ihan liikaa, ettei vaan ala stressaa, mutta edes vähän. Mä tiedän suurinpiirtein mitä haluan.
Jotenkin on tavallaan surullista, että ihmiset ei osaa olla juuri tässä hetkessä. Juuri nyt esimerkiksi tässä, kun istun ja kirjotan tätä tekstiä, Nala tuossa nukkuu ja tuhisee vieressä ja aurinko paistaa nii lämpimästi isoista ikkunoista. Hyvä musiikki taustalla. Mä itsekin ihan liian usein rupean miettimään liikaa tulevaa. Liikaa mitä pitäis tehdä, missä pitäis olla, millainen pitäisi olla. Mä oon tässä ja nyt, oikeastaan sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Ja kohta olen lenkillä.
Oon niin kova haaveilemaan, että en ymmärrä noita mun unelmointikansioiden määrää edes, tai tiedostojakaan. Niitä on paljon paljon paljon. Se on tavallaan myös tätä hetkeä, siis sillä hetkellä aina kun unelmoin. Se on kivaa. Toivottavasti pääsen toteuttamaan osaa niistä joskus. Silloinkin aion elää täysillä!
Moni asia on muuttunut. En suoraan sanottuna uskaltanut edes katsoa, koska oon viimeeksi kirjottanut. Sitten alkais epätoivo, että eihän tästä tuu mitään. Mutta ei sen niin väliä, yritys hyvä kuitenkin!
Asun Hyvinkäällä. Opiskelen sairaanhoitajaksi. Kaikki on uutta ja vaikeaa, silti jännittävää ja kovin rakastettavaa. Uudet kaverit, uusi kaupunki, uusi koulu, uusi koti.. Niin uutta!
Mulla on ollut paljon aikaa miettiä mun elämää, tai itseasiassa oon yrittänyt löytää aikaa miettiä elämää. Ei ihan liikaa, ettei vaan ala stressaa, mutta edes vähän. Mä tiedän suurinpiirtein mitä haluan.
Jotenkin on tavallaan surullista, että ihmiset ei osaa olla juuri tässä hetkessä. Juuri nyt esimerkiksi tässä, kun istun ja kirjotan tätä tekstiä, Nala tuossa nukkuu ja tuhisee vieressä ja aurinko paistaa nii lämpimästi isoista ikkunoista. Hyvä musiikki taustalla. Mä itsekin ihan liian usein rupean miettimään liikaa tulevaa. Liikaa mitä pitäis tehdä, missä pitäis olla, millainen pitäisi olla. Mä oon tässä ja nyt, oikeastaan sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Ja kohta olen lenkillä.
Oon niin kova haaveilemaan, että en ymmärrä noita mun unelmointikansioiden määrää edes, tai tiedostojakaan. Niitä on paljon paljon paljon. Se on tavallaan myös tätä hetkeä, siis sillä hetkellä aina kun unelmoin. Se on kivaa. Toivottavasti pääsen toteuttamaan osaa niistä joskus. Silloinkin aion elää täysillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti